Synapsian toinen päivä.

Tiistai on ollut älyttömän vauhdikas. Ohjelmia ohjelmista toiseen.

Koko jaksoni aikataulu on älyttömän tiivis. Joka aamulta 09:00 iltapäivään kello 15:00 asit koko ajan jossain ohjelmaa. Itse kun on tottunut vain, että kerran päivässä on vain yksi kuntoutus. No, tämä on vain tämä viikko ja varmasti hyötyä! Pitää siis olla skarppina koko viikko ja osallistua kaikkeen tarvittavaan.

Tänään päivä alkoi toimintaterapian merkeissä. Sen jälkeen oli toimintaterapiaryhmä. Siellä ryhmässä me teimme "kellon" miten meidän tavallinen arkipäivä etenee. Laitettiin siis siihen kaikki päivän toimemme ja sitten katselimme ja puhuimme, miten voisi parantaa tai että onko edes mitään parannettavaa.

Itselläni oli ihan hyvässä mallissa tuo arkipäivän rytmi. Unta siinä minimissään 9 tuntia.

Sen jälkeen oli ensimmäinen neuropsykologin kerta. Nepsy oli taas vaihtunut toiseen terapeuttiin. Oli aika erillainen kuin muut. Hän pisti minut itse kertomaan vain, että miten menee. Tai tuntui erikoiselta, mutta sitten tajusin itse, että tiedän jo paljon enemmän mitkä asiat johtuvat tästä vammasta ja mitkä ei.

Sen jälkeen hoitajani vei minut istuskelemaan 20 minuutiksi rentoutustuoliin. Se hölli!

Siinä istuskella ja kuunnella musiikkia. Nopeasti meni se vajaat puoli tuntia.

Pääsin myös tekemään toimintapajaryhmässä uutta tavaraa taas kotiin vietäväksi.

Siitä sitten tapasin lääkärin tulotarkistuksen yhteydessä. Kerroin miten on mennyt ja missä on menty eteenpäin. Hän sitten puheli, että olen loikannut ison askeleen. Sen suhteen siis, että olen muuttanut jo näin varhaisessa vaiheessa omilleen ja olen lumilautailu valmentajan paperit saanut. Hän myös varoitteli, että ei pidä käydä liikaa yrittämään kaikkea, sillä toisen aivovamman saa helposti ensimmäisen jälkeen. Kuulemma urheilijoilla jotka saavat aivovamman, niin mahdollisuus toiseen kasvaa paljon enemmän kuin "tavallisella" ihmisellä. Sillä urheilijan luonne on sellainen, että aina voi kokeilla jotain uutta. Ensimmäistä kertaa myös kuulin, että minulla on erittäin vakava aivovamma. Olen luullut sitä aina "vain" vakavaksi.

Tässä  kaikki tämän päiväinen!

PS.
Oli unohtua kokonaan! Oli todella mukava, kun yksi pyörätuolilla oleva potilas huomasi tänään täällä FightBack lippikseni ja kertoi itsellään olevan samanlainen. Hän kysyi, että tunnenko Hyysalon Pekan. Sanoin, että tunnen hänet. Siitä hän innostui ja kysyi, että voisiko hän soittaa Pekalle ja puhua hänen kanssan. Kysyin FB:n kautta Peksiltä ja sittenhän soitin ja annoin puhelimen tuolle kohtalotoverille. Hänelle se oli iso asia puhua "idolinsa" kanssa!