No niin, nyt on siis tullut tasan kolme vuotta siitä "kuuluisasta" H hetkestä.
Elikkäs tasan kolme vuotta sitten olin Joensuussa osallistumassa lumilauta nöytökseen, ja kaikkihan tietävät, miten tämä päättyi.
19.02.2011
Päivä joka muutti elämäni aivan täysin.
Joihinkin näihin kirjoitus hetkellä oleviin aikoihin varmaan laskettiin ihan onnistuneesti Joensuun talvikarnevaaleilla ja oltiin pitämässä hyvää lumilauta näytöstä katsojille.
En ole varma monenko aikaa aika pysähtyi paikoilleen.
Olin jälleen vuorossa.
Lautani kantti tarttui jäähän kiinni, kun otin vauhtia spedelingosta ja lensin aivan väärään suuntaan hyppyristä ja putosin ilmasta noin 6-8 metrin korkeudelta aivan tasaiselle jäälle selälteni ja löin pääni.
Tästä alkoi hengissä selviytymis taistelu.
2 viikkoa olin kriittisessä tilassa Kuopion yliopistollisen sairaalan teho-osastolla ja minua pidettiin koomassa. Aina kun minua yritettiin herättää, niin aivoverenpaineet lähtivät nousemaan ja minua kuskattiin uuten leikkaukseen. Neljännessä leikkauksessa tehtiin radikaali päätös ja se oli oikea. Kirurgit päättivät poistaa noin yheden kolmas osan pääkallostani jotta aivoni saivat turvota. Jos he eivät olisi tehnee oikeita päätöksiä oikeaan aikaan, niin en olisi tässä kirjoittamassa teille mitä tapahtui.
Tästä alkoi myös toinen selvitymis taistelu. Piti hyväksyä mitä on tapahtunut ja mitä en enään koskaan pysty tekemään.
No, sen ymmärsin onneksi alusta asti. En tosin kyllä vieläkään oikein ymmärrä mikä johtuu tästä aivovammasta ja mikä ei.
Puolisen vuotta kuntoutus hoidossa erillaisissa laitoksissa ja sitten kotiuduin sairaaloista ja kuntoutuskeskuksista. Se ei edes ollut päätös kuntoutuksiin. Käyn vielä tänäkin päivänä lähes päivittäin erillaisissa kuntoutuksissa. Olen toistaiseksi onnellinen siitä, että olen pystynyt käymään kaikissa noissa, sillä joillain ihmisillä ei ole varaa käydä niissä, koska he eivät saa mistään maksua niille ja kuntoutukset käyvät aika kalliiksi pitkän ajan myötä. Onneksi oli oikeat vakuutukset minulla!
On sanottu paljon mitä en voisi tehdä ja mihin kykenisin. Minulle sanottiin, että en kykenisi vielä kirjoittamaan ylioppilas kirjoituksissa äidinkielen koetta, sillä se jäi minulta suorittamatta. Kirjoitin kuitenkin äidinkielen ylioppilas kokeen vähän reilun vuoden kuluttua onnettomuudestani ja sain valkolakin päähän keväällä 2012. He myös puhuivat aikoinaan, että en kykenisi edes kävelemään ilman apuvälineitä. Puhumattakaan paluusta rinteisiin.
En ole varma olisinko vihainen vai onnellinen tästä vammautumisesta, sillä tämä sattui juuri siihen vaiheeseen, kun pitäisi alkaa miettiä enemmän mitä alkaa elämässä tekemään.
Olen onnellinen siitä, että opin varhaisessa vaiheessa jo ymmärtämään mikä elämässä on tärkeintä, sillä kaikki vaihtoehdot otettiin minulta pois. Nytten kun olen tässä vaiheessa, niin en tiedä onko tämä helpotus vai mikä kun ei tarvitse miettiä mitään muuta, kuin kuntoutusta, kuntousta ja vielä kerran kuntoutusta. Se on myös hyvä, että minulla tulee koko loppu elämäni olemaan sellainen voimavara mitä muilla ei tule olemaan. Ei meinaan mitkään pikku jutut jotka menevät perslaelleen niin ala "vituttamaan", koska pystyy
AINA miettiä mistä on noustu!
Ja kun lautailijaa ei saa mitenkään minusta irti, niin piti alkaa miettiä toisia polkuja. Ajattelin/olen totetuttanut jo valmentajan uran! Sillä kävin tuossa joulukuun aikana vuokatissa lumilautailu valmentajan tutkinnon. Sillä pääsen olemaan mukana tässä niin ihanassa ja rakkaassa lajissa, jota kutsutaan lumilautailuksi! Lautailijaa ei saa mitenkään otettua irti siteistään.
Olen kuitenkin onnistunut kokoamaan elämäni mallilleen ja pystyn nauttia siitä. Olen muuttanut omilleni. Tämä tietää enemmän vastuuta lisää kaikista arkipäivän asioista, mutta onneksi on läheisiä ympärillä johon voi tarttua, jos tulee jotain rankkaa tai vaikeaa tehtävää josta tulisi suoriutua.
Ystäväni ovat olleet tässä erittäin merkittävässä kohteessa, sillä he eivät ole kohdelleet minua minään muuna, kuin vanhana Lollona.
Tässä ollaan menossa vain puolessa välissä tätä kuntoutus prosessia, mutta ei muuta kuin katseet eteenpäin tulevia
ONNISTUMISIA!
PS.
HYVÄ LEIJONAT
