perjantai 13. kesäkuuta 2014

Cycling learning!

Normaalisti en tänne tälläisistä kirjoita kahteen otteeseen, mutta tänään tuosta pyöräilystä jäi NIIN hyvät fiilikset!

Olin siis tänään fysioterapeuttini kanssa taas pyöräilyä opettelemassa/harjoittelemassa. Meni niin älyttömän hyvin! En olisi uskonut, kun vasta oli kolmas kerta pyörän päällä, niin pystyisin jo pyöräilemään seisaalteen. Tämä on vain yksi esimerkki. Synapsiassa viikko sitten, kun tehtiin Kelan vaatima GAS-tavoitelista, niin sen mukaan olisin onnistunut jo toisiksi ylimmäiseen tavoitteeseen! Seisaalteen ilman avustusta lähteä polkemaan pyörällä. Ylin tavoite on, että pystyisin "miesten" pyörällä ajaa omatoimisesti.

Oikealle puolelle käännöksetkin alkoivat tuntua luonnollisilta, sillä minullahan on käytännössä oikea silmä sokea. Treenailtiin äkkijarrutuksia ja kaikkea mitä liikenteessä voisi tulla yllätyksenä. Tuntui vain niin loistavalta tuo!

Tässä vielä vähän kuvia!



Sitten vielä ihan videomateriaalia:
https://vimeo.com/98135938

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Perjantai, viimeinen päivä kuntoutuksessa.

Nyt on ohi tämä ensimmäinen osio tuosta kuntoutusjaksosta Helsingin kuntoutuskeskus Synapsiassa. Oli kyllä tiivis viikko. Oli aika rankkakin, mutta ei liian. Aina silloin tällöin oikeastaan tarvitsee tuollaista "rääkkiä". No vielä tämän päivän tapahtumiin.

Alkoi tavoitekeskustelulla. 


Siellä puhuttiin tästä kuntoutusjaksolla tapahtuneista saavutuksista ja suunniteltiin mitä sitten toisella osiolla on tavoitteena toteuttaa. Tämä ensimmäinen viiden päivän jakso oli vain vähän "kartoitusta" siihen varsinaiseen 2 viikon jaksoon. Se jakso pidetään aikaisintaan elokuun puolessa välissä. Ihmettelivät ihan älyttömästi siitä, että joudun maksamaan fysioterapian omasta pussista. Siihen ei siis ole maksusitoomusta maksaja taholta. Toivottavasti siihen saadaan muutosta.

Siitä sitten oli viimeinen kommunikaatio ryhmä. Siellä mietittiin miten kommunikoitiin on tapahtunut muutoksia vammautumisen jälkeen ja mitä keinoja voisi olla, että se helpottuisi. Kommunikaatio on yksi suuri ongelma joidenkin aivovamma tapauksien kohdalla. On vain katkennut ne linjat aivoissa, jotka aloittavat keskustelun tai jonkun muun kommunikoinnin. Itselläkin oli paljon vaikeuksia sen kanssa alussa, mutta se on vähän parantunut. Ei vieläkään täysin, mutta askel askeleelta.

Sen jälkeen oli viimeinen toimintaterapia kerta jaksolta. Siellä pohdittiin miten saisin itsenäisesti aloitettua tekemään ruokaa omatoimisesti kotona, nimenomaan kotona. Einekset eivät ole niin terveellisiä. Kehitettiin siihen keinoja, jolla yritän toteuttaa sen asian.

Sitten oli tavaroiden pakkaus ja lähtö kotia. Tuntui, että tuo viisi päivää olisi ollut paljon pidempi. Kerkesi asettua jo melkein siihen uskoon, että jää sinne asumaan. Olisihan se joltain kantilta hyväkin, sillä ei tarvitsisi miettiä mistään. Vain menisi paikasta toiseen ohjelman mukaisesti. No, onneksi kuitenkin oli aika lähteä sieltä. Pääsee elämään "omaa" elämää!



torstai 5. kesäkuuta 2014

The day 4 at Synapsia!

Viimeseiä päiviä viedään tällä kuntoutusjaksolla täällä Synapsiassa. Tänään oli aika tiukka päivä, sillä oli niin monet terapiat tänään. Oli neuropsykologi, heti sen perään puheterapia. Sitten vielä illemmalla fysioterapia.

No aloitetaan puheterapiasta.
Siellä tehtiin taas lukemis harjoitusta. Siinä tuli opittua, että parhaiten lukemisen ymmärtämistä voi treenata sellaisella kirjallisuudella joka ei liity itseensä niin paljoa. Esimerkiksi kun luen tuota hemmetin mielenkiintoista ja hyvää kirjaa nimeltä Pään vammat. Siitä tulee niin paljon omaaa tietoa lisättyä sinne, joten siitä ei ole niin hyvä oppia jotain uutta, niinkuin lukemisen ymmärtämisessä olisi tarkoitus. Tuollaista kirjallisuutta voi siis lukea muuten vaan, mutta se ei ole hyvää lukemisen ymmärtämisen harjoituksen kannalta.

Siitä sitten menin fysioterapian suuntaan. Oli taas testejä JA mikä parasta, niin huomasin siinä, että yhdessä harjoituksessa on tapahtunut viime kuntoutuskerran jälkeen suuri loikkaus eteenpäin. Nimittäin "nuoralla" kävely. Siis lattiassa yhtä viivaa pitkin kävely. Sitä sanotaan tandem-kävelyksi. Viime kerrasta siis, puolitoista vuotta sitten, kävelin 3 kertaa 6 metrin matkan vähän reilussa viidessä minuutissa. Nytten kävelin vain 47 sekunnissa! Tässä siis huomaa kuinka paljon tasapainoni on parantunut!
Siitä sitten menin uudestaan toimintapajalle ja painoin jälleen kerran t-paidan.
Tällä kertaa en tehnyt paitaa omaan käyttöön, vaan isälleni, joka on suuri Lahden Pelicans fani. Hän varmasti ilahtuu tekemästäni lahjasta!

Tämän jälkeen oli sitten päivä pulkassa.
Pienimuotoista esailua
Yhden kurssitoverin kanssa puhuttiin vähäsen näistä vammoista. Kysyin häneltä onko hän nähnyt sen Kevin Pearcesta tehdyn dokkarin, joka muuten on Netflixsissä nimellä The Crash Reel. Hän ei ollut nähnyt sitä, niin päätimme katsoa sen. Hän oli erittäin iloinen, että tuollainen dokkari on tehty. Hänen mielestä oli älyttömän hyvä, että siinä oli kuvattu ennen ja jälkeen sitä Kevinin vammautumista.

Suosittelen sitä kaikille!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Synapsia kolmas päivä, keskiviikko.

Tänään oli niin, että jaksoin herätä aamupalalle ennen päivän alkamista!

Se oli kyllä hyvä valinta, sillä ihan 09:00 alkoi fysioterapia. Tehtiin jokin virallinen virallinen HiMAT (High-Level Mobility Assessment Tool) testi. Se testi on traumaattisen aivovaurion saaneille kuntoutujille, jotka pystyvät itsenäisesti ilman apuvälineitä kävellä 20 metrin matkan.
Testissä on ihan kävelystä tuonne yhden jalan hyppimiseen. Siitä siis näkee, että mihin tarvitsee vielä parannusta. Minulle oikealla jalalla hyppiminen oli lähes mahdotonta, sillä en osaa vielä käyttää oikean jalan pohjelihaksen toimitoja. Siitä tuli tieto, että pitää kotipuolella fysioterapiassa tehdä erillaisia nimenomaan oikean pohjelihaksen harjoituksia. Että sen siis saisi toimimaan samanlailla, kuin vasemman jalan pohkeen.
Testi oli rankka, ja siitä piti mennä suoraan kuntosalille tekemään saliohjelma.
Minulla oli mukana tämän hetkinen saliohjelmani, sen minkä oma fyssarini teki minulle, niin katsottiin vain laitteet ja soveltamiset miten täällä toteutan sitä.
Siitä menin huoneeseeni suihkuun ja syömään. Pientä auringon palvomista siinä välissä kerkesi tehdä. Tänään on ollut ensimmäinen oikeain aurinkoinen päivä täällä!
Siitä sitten oli kahden eri luennon aika. Tai ensimmäinen luento oli "perus" aivojen anatomiaa. Tai sitä mitä aivoille tapahtuu kun ne vaurioittuvat.
Sieltä opin ainakin sen, että aivovaurioita on monenlaisia ja aivovamma on vain yksi niistä. Aivovamma nimike tarkoittaa sitä, että aivot on saanut vaurion ulkopuolisesta valtavasta energiasta. Elikkä siis kaatumisesta. Kun kaatuu tai putoaa jostain ja pamahtaa maahan makaamaan, niin aivot eivät pysähdy. Siellä ne jatkavat matkaa ja turmeltuvat pääkallon seinämiin. Usein oikeaan tai vasempaan etuotsalohkoon tulee vaurioita. Sitä sanotaan Diffuusi aksonivaurioksi. Se siis tarkoittaa, että aivot on jatkanut matkaa ja törmäillyt pääkalloon, joka on pysähtynyt.
Sen jälkeen oli toinen tunti, samassa huoneessa. Tämä oli kommunikaatio ryhmän vuoro. Siinä käytiin kurssikavereiden kanssa läpi mitä on sosiaalinen kanssa käyminen. Siinä on niin monta muotoa miten kommunikoida toisten kanssa. Äänensävystä ja eleistä saa paljon enemmän tietoa, mitä toinen henkilö haluaa ilmoittaa, kun pelkästä tekstistä.

Sen jälkeen pääsin makoilemaan Hydrojettiin!
Hydrojet on siis hierova "vesisänky". Se on jotain niin siistiä! Musiikit korviin ja 20 minuuttia makoilla siinä.
Voisiko sitä parempaa rentoutus mekanismia toivoa?!

Huomenna lisää!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Synapsian toinen päivä.

Tiistai on ollut älyttömän vauhdikas. Ohjelmia ohjelmista toiseen.

Koko jaksoni aikataulu on älyttömän tiivis. Joka aamulta 09:00 iltapäivään kello 15:00 asit koko ajan jossain ohjelmaa. Itse kun on tottunut vain, että kerran päivässä on vain yksi kuntoutus. No, tämä on vain tämä viikko ja varmasti hyötyä! Pitää siis olla skarppina koko viikko ja osallistua kaikkeen tarvittavaan.

Tänään päivä alkoi toimintaterapian merkeissä. Sen jälkeen oli toimintaterapiaryhmä. Siellä ryhmässä me teimme "kellon" miten meidän tavallinen arkipäivä etenee. Laitettiin siis siihen kaikki päivän toimemme ja sitten katselimme ja puhuimme, miten voisi parantaa tai että onko edes mitään parannettavaa.
Itselläni oli ihan hyvässä mallissa tuo arkipäivän rytmi. Unta siinä minimissään 9 tuntia.

Sen jälkeen oli ensimmäinen neuropsykologin kerta. Nepsy oli taas vaihtunut toiseen terapeuttiin. Oli aika erillainen kuin muut. Hän pisti minut itse kertomaan vain, että miten menee. Tai tuntui erikoiselta, mutta sitten tajusin itse, että tiedän jo paljon enemmän mitkä asiat johtuvat tästä vammasta ja mitkä ei.

Sen jälkeen hoitajani vei minut istuskelemaan 20 minuutiksi rentoutustuoliin. Se hölli!

Siinä istuskella ja kuunnella musiikkia. Nopeasti meni se vajaat puoli tuntia.

Pääsin myös tekemään toimintapajaryhmässä uutta tavaraa taas kotiin vietäväksi.



Siitä sitten tapasin lääkärin tulotarkistuksen yhteydessä. Kerroin miten on mennyt ja missä on menty eteenpäin. Hän sitten puheli, että olen loikannut ison askeleen. Sen suhteen siis, että olen muuttanut jo näin varhaisessa vaiheessa omilleen ja olen lumilautailu valmentajan paperit saanut. Hän myös varoitteli, että ei pidä käydä liikaa yrittämään kaikkea, sillä toisen aivovamman saa helposti ensimmäisen jälkeen. Kuulemma urheilijoilla jotka saavat aivovamman, niin mahdollisuus toiseen kasvaa paljon enemmän kuin "tavallisella" ihmisellä. Sillä urheilijan luonne on sellainen, että aina voi kokeilla jotain uutta. Ensimmäistä kertaa myös kuulin, että minulla on erittäin vakava aivovamma. Olen luullut sitä aina "vain" vakavaksi.

Tässä  kaikki tämän päiväinen!

PS.
Oli unohtua kokonaan! Oli todella mukava, kun yksi pyörätuolilla oleva potilas huomasi tänään täällä FightBack lippikseni ja kertoi itsellään olevan samanlainen. Hän kysyi, että tunnenko Hyysalon Pekan. Sanoin, että tunnen hänet. Siitä hän innostui ja kysyi, että voisiko hän soittaa Pekalle ja puhua hänen kanssan. Kysyin FB:n kautta Peksiltä ja sittenhän soitin ja annoin puhelimen tuolle kohtalotoverille. Hänelle se oli iso asia puhua "idolinsa" kanssa!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Synapsiassa ensimmäinen päivä takana!

No niin! Vihdoin pääsin kuntoutusjaksolle Synapsiaan! Tai nimi on tällä paikalla vaihtunut, Validia Kuntoutus Helsinki, mutta Käpylänä tunnetaan vieläkin.

Ajattelin kirjoitella tänne joka päivältä päivän tapahtumat. Saa nähdä miten se onnistuu, mutta tarkastakaa siis joka päivä, jos olisin päivitellyt tänne!

Tänään aamuseltaan lähdettiin Hollolan suunnilta kohti Helsinkiä. Lähdettiin Hollolasta, asunnoltani, kello 08:00 ja oltiin perillä noin 09:45. Tunnissa päästiin jo motarin pätkä, mutta Helsingin aamu ruuhka kesti sen vajaan tunnin.


Heti alkoi ohjelma. Ainut terapia mikä oli tänään, niin puheterapia. Sekin oli vain kyselyitä, että mitä kuuluu ja miten on hommat mennyt kotipuolessa eteenpäin. Kerrottavaahan oli paljon! Sillä viime kerrasta on jo puolisentoista vuotta joten oli mukava kertoa, että olen muuttanut jo omaan asuntoon ja olen lumilautaillut jo ja nykyään lumilautailu valmentaja!



Samantien kun kaikki ohjelmat olivat loppuneet tein reissun toimintapajalle ja painoin JÄLLEEN itselleni t-paidan. Sehän on ollut se minulle mukava juttu täällä!



Nytten tulee kiire vielä ruokailemaan joten suuntaan syömään!

Ps. Huomenna tulee taas tekstiä!