Fysioterapiassa

Tänään oli pitkästkä aikaa fysioterapia.

Pääni on vieläkin aika jumissa siitä rasitukseta mitä tehtiin, mutta nyt kun on tuoreessa muistissa niin pitäähän se kirjottaa heti ylös.

Viime viikkoina olemme meinaan opeteltu aika tärkeää asiaa. Puhun laudalla liikkumisestä one foottina. Aiemmin tasapainoni on ollut ihan älyttömän hukassa sillon kun ei ole molemmat jalat olleet laudassa kiinni. Tämä ei itse laskemista häritse vaan hissiin menossa ja tasaisella liikkumisessa. Olen siis aina ollut jonkun toisen "vastuulla" hissi jonoissa ja tasaisilla alueilla. Tämä varsin herättää aina aika paljon pahoja katseita hissi jonoissa, kun yleensä tapana on aina avata takaside auki.

Juoksu matollakin kävi vähän hermoille kun piti jotain uutta taas tehdä. Fyssarini käski minun kävellä kuin nuoralla siinä matolla. Hermonihan siinä paloi, mutta sinnittelin. Sitten tuli vielä hasardimpi käsky. Piti ottaa risti-askelia siinä matolla. Siinä vasta paloi malttini.

Ja perus reisilihas reeniä tehtiin taas tuttuun tapaan.

Ensi viikolla meinaan pitää lähtä kokeilemaan lumilautailu pitkästä aikaa! Lähden Vuokattiin lumilautailun valmentajan koulutukseen! Se tulee olemaan siistiä! Sillä siellä pääsee avaamaan laskukauden ja ylipäätänsä pääsee vanhoihin tuttuihin maisemiin! Vuokatin rinteetkin on kokenut aika paljon uudistuksia viime vuosina, sinne on saatu tehtyä mm. super-paippi, johon minulla ei tule tosin olemaan asiaa mennä! :D

PS. Huomasin tuossa ensimmäisessä päivityksessäni yhden virheen! Se "tuomionpäivä" oli 19.02.2011 eikä 19.11.2011. Virhe on korvattuna nytten.

Neuropsykologilla

No niin! Tänään pääsi pitkästä aikaa nepsyn luokse. Oli melkein jo vieroitus oireita, kun siitä viime kerrasta oli jo reilu kuukausi aikaa. Oli meinaan erittäin isoja uutisia hänelle. 

En ole aiemmin maininnutkaan täällä eräästä erittäin isosta muutoksesta tässä elämässäni. Muutin meinaan omilleen asumaan! 29 neliöinen yksiöön, mikä sisältää ASTIANPESUKONEEN!

Mutta neuropsykologini oli vielä kuukausi sitten sitä mieltä, että en kykenisi asumaan viellä omillaan. En kuulema selviäisi arjesta ilman ketään, joka ohjaisi oikeisiin päätöksiin ja valintoihin.
Asiasta oli vähän kinaa, mutta hän totesi, että minulla on niin hyvä tukiverkosto tässä aivan lähellä, niin kyllä tästä hyvä tulee.

En ole aiemmin asunnut omillaan. No tietenkin opiskelu aikoinani asuin Sotkamossa, kun siellä koulua kävin. Se ei ole sama asia asua opiskelija-asunnossa, kun näin ihan omalla nimellä olevassa kämpässä. Piti kaikki vakuutukset ja sähkö asiat hoitaa tässä. On vähäsen totuttelua ja opettelua taloyhtiön sääntöihin yms.

On kyllä helppoa asua täällä, kun palvelut ja liikkuminen on niin helppoa. Itse kun en pysty autolla ajamaan, ainakaan tällä hetkellä ja kun asuin äitini tykönä, niin sieltä piti liikkua aina taksilla jonnekkin. Se oli niin maaseudulla, vaikka siitä oli Lahden keskustaan matkaa vain n. 8 kilometriä.

Ystävillä on muutenki paljon helpompaa tulla tänne minun OMAAN asuntooni esim. kahveille tai pelaamaan Xboxilla jotain tai katsomaan elokuvaa.

Elämäni "tärkein" päivä

En saanut viime yönä oikein nukutuksi, kun ajattelin vain, että mitä jäi kirjoittamatta tänne. Sitten muistin, että en ole maininnut elämäni tähän mennessä "tärkeimmästä" päivästä.

Taistelin itseni takaisin laudan päälle rinteeseen 4 päivää vajaat 2 vuotta onnettomuudesta! Sitä ei olisi voinut kukaan kuvitella, miten niin "nopeasti" tulin siihen kuntoon, että kykenen laudan päällä olemaan. Kun vielä reilu vuosi ennen sitä sanottiin, että en tule enään koskaan pääse laskemaan, että en tule olemaan niin hyvässä kunnossa.

Tämä tapahtui Messilässä. Olin siellä fysioterapeuttini ja erityis hiihdonopettajan kanssa. Ei ollut oikein mitään ajatuksia miten se menisi. Tai no, oli.. Joko laitan laudan jalkoihin ja iskee, että tästähän ei ole ollut taukoa ollenkaan, tai sitten kaikki tuntuisi helvet* vaikealta ja ei onnistuisi yhtää. Se ei kuitenkaan ollut se, vaan päin vastoin! Tuntui kuin ei olisi laudan päältä ollut poissa päivääkään!

Tosissaan viime kaudella kerkesin käymään laskemassa Messilässä, Mielakassa ja vappuna Rukalla. Yhteensä 10 kertaa olen ollut rinteessä tähän mennessä, mutta siihen on tulossa muutoksia!

Messilässä meinaan tykit pauhaa! ;)

15.02.2013 tässä ensimmäinen laskuni onnettomuuden jälkeen!
https://vimeo.com/61903865

Ensimmäinen julkaisuni koskaan!

Tälläistä projektia!

No niin, ajattelin alkaa kirjaamaan tänne ajatuksiani ylös. En ole kovinkaan huolellinen tässä, niin voipi olla, että tulee niinsanottuja kirjoitus virheitä. Ei niistä pidä välittää.
Tästä blogi-ideasta sain noin vuosi sitten ajatuksen neuropsykologiltani. Tarkoituksena niin kuin avata vähän pääni sisältä tietoa ulos.

Esikatselu

Kuten osa jo tietää niin kerron silti alusta asti.
Olin Joensuussa talvikarnevaaleilla järjestettävässä lumilauta "näytöksessä" 19.02.2011. Tämä tapahtuma päättyi ikävästi, kun menetin hallinan hypyssä ja putosin n. 7-8 metristä tasaiselle jäälle selälleni ja löin pääni. Tästä sain jonkunlaisen kouristus kohtauksen ja suustani alkoi tulla verta. Menetin välittömästi tajuntani siinä tällissä. Tämän jälkeen Joensuun kaupungin sairaalaan nopeisiin magneetti kuvauksiin ja sieltä satalasissa ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan leikkauksiin. Kirurgit sanovat, että selvisin hengissä sen ambulanssi matkan vain sen takia, että olin huippu kunnossa.

Siitä meni minun lupaavasti alkanut "urheilu" urani. Lumilautailua ei pystyisi urheiluksi sanoa, mutta niin maailma sen ilmeisesti näkee. Lautailijat itse ei katso sitä yhtään urheiluna, vaan hauskan pitona, itsensä ylittämisenä ja kavereiden kanssa laskemisesta. Myös pääsee matkustamaan lajin parissa ja näkemään mailmaa.

Palataan asiaan.

Kahden viikon kooman ja neljän leikkauksen jälkeen oloni vakaantui. Ei ollut enään välitöntä hengen vaaraa. Neljännessä leikkauksessa kirurgit joutuivat ottamaan yhden kolmas osan pääkallostani pois kokonaan, jotta aivoilleni oli tilaa turvota. Noin kuukauden täydellinen muistikatko on jäänyt. En muista edes 20 vuotis synttäreitäni ollenkaan. Läheisiltäni olen kuullut, että totesin vain: "Nyt saan ostaa viinaa"
Vasen etuotsalohko aivoistani meni "paskaksi" niin se halvaannutti väliaikaisesti kaikki oikean puolen lihaksien toiminnot. Olin reilut puoli vuotta pyörätuolissa. Jouduin opettelemaan AIVAN kaiken uudelleen. Niin puheesta kuin seisomisesta.

Minulle on asiantuntiat sanonut vaikka mitä en tulisi enään tekemään. Jopa kävelyä ilman tukeakin he epäilivät. Olen siis niin sanottu ihme tapaus näiden potilaiden joukossa. En ole muistanut edes mainita aikaisemmin tässä tekstissäni, sain siis erittäin vakavan aivovamman siitä iskusta.

Olen hyväksynyt alusta pitäen, että ei pidä miettiä asioita mitä JOS.. Se on hyvä juttu sillä näihin vammoihin yleensä kuuluu vaikea masennus. Minulla ei ole ollut sitä missään vaiheessa.

Jotenkin ei nytten ainakaan tähän ensimmäiseen päivitykseen tule enempää asiaa, kun pääni meni ihan tyhjäksi jo tästä. Tämä blogin tekeminenkin on minulle vielä utopiaa, joten kuten mainitsin, nämä minun poustaukset tulevat paranemaan ajan myötä. Tulen lisäämään kuvia kuntoutuksista ja jakamaan muutenkin mitä ikinä tuleekaan mieleeni.

Olen siis niin sanottu TERÄSMIES.

PS. Tähän loppuun vielä vähäsen linkkiejä mitä minusta löytyy tietoa netistä.
http://www.youtube.com/watch?v=oajzHw21ujA
http://oifm.fi/tag/tomi-taskinen/
http://www.pohjois-karjala.org/kunnat/joensuu/uutiset/588-lumilautakilpailu-keskeytyi-kilpailijan-loukkautumiseen-joensuun-torilla-