Neuropsykologilla

No niin! Tänään pääsi pitkästä aikaa nepsyn luokse. Oli melkein jo vieroitus oireita, kun siitä viime kerrasta oli jo reilu kuukausi aikaa. Oli meinaan erittäin isoja uutisia hänelle. 

En ole aiemmin maininnutkaan täällä eräästä erittäin isosta muutoksesta tässä elämässäni. Muutin meinaan omilleen asumaan! 29 neliöinen yksiöön, mikä sisältää ASTIANPESUKONEEN!

Mutta neuropsykologini oli vielä kuukausi sitten sitä mieltä, että en kykenisi asumaan viellä omillaan. En kuulema selviäisi arjesta ilman ketään, joka ohjaisi oikeisiin päätöksiin ja valintoihin.
Asiasta oli vähän kinaa, mutta hän totesi, että minulla on niin hyvä tukiverkosto tässä aivan lähellä, niin kyllä tästä hyvä tulee.

En ole aiemmin asunnut omillaan. No tietenkin opiskelu aikoinani asuin Sotkamossa, kun siellä koulua kävin. Se ei ole sama asia asua opiskelija-asunnossa, kun näin ihan omalla nimellä olevassa kämpässä. Piti kaikki vakuutukset ja sähkö asiat hoitaa tässä. On vähäsen totuttelua ja opettelua taloyhtiön sääntöihin yms.

On kyllä helppoa asua täällä, kun palvelut ja liikkuminen on niin helppoa. Itse kun en pysty autolla ajamaan, ainakaan tällä hetkellä ja kun asuin äitini tykönä, niin sieltä piti liikkua aina taksilla jonnekkin. Se oli niin maaseudulla, vaikka siitä oli Lahden keskustaan matkaa vain n. 8 kilometriä.

Ystävillä on muutenki paljon helpompaa tulla tänne minun OMAAN asuntooni esim. kahveille tai pelaamaan Xboxilla jotain tai katsomaan elokuvaa.