Ensimmäinen julkaisuni koskaan!

Tälläistä projektia!

No niin, ajattelin alkaa kirjaamaan tänne ajatuksiani ylös. En ole kovinkaan huolellinen tässä, niin voipi olla, että tulee niinsanottuja kirjoitus virheitä. Ei niistä pidä välittää.
Tästä blogi-ideasta sain noin vuosi sitten ajatuksen neuropsykologiltani. Tarkoituksena niin kuin avata vähän pääni sisältä tietoa ulos.

Esikatselu

Kuten osa jo tietää niin kerron silti alusta asti.
Olin Joensuussa talvikarnevaaleilla järjestettävässä lumilauta "näytöksessä" 19.02.2011. Tämä tapahtuma päättyi ikävästi, kun menetin hallinan hypyssä ja putosin n. 7-8 metristä tasaiselle jäälle selälleni ja löin pääni. Tästä sain jonkunlaisen kouristus kohtauksen ja suustani alkoi tulla verta. Menetin välittömästi tajuntani siinä tällissä. Tämän jälkeen Joensuun kaupungin sairaalaan nopeisiin magneetti kuvauksiin ja sieltä satalasissa ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan leikkauksiin. Kirurgit sanovat, että selvisin hengissä sen ambulanssi matkan vain sen takia, että olin huippu kunnossa.

Siitä meni minun lupaavasti alkanut "urheilu" urani. Lumilautailua ei pystyisi urheiluksi sanoa, mutta niin maailma sen ilmeisesti näkee. Lautailijat itse ei katso sitä yhtään urheiluna, vaan hauskan pitona, itsensä ylittämisenä ja kavereiden kanssa laskemisesta. Myös pääsee matkustamaan lajin parissa ja näkemään mailmaa.

Palataan asiaan.

Kahden viikon kooman ja neljän leikkauksen jälkeen oloni vakaantui. Ei ollut enään välitöntä hengen vaaraa. Neljännessä leikkauksessa kirurgit joutuivat ottamaan yhden kolmas osan pääkallostani pois kokonaan, jotta aivoilleni oli tilaa turvota. Noin kuukauden täydellinen muistikatko on jäänyt. En muista edes 20 vuotis synttäreitäni ollenkaan. Läheisiltäni olen kuullut, että totesin vain: "Nyt saan ostaa viinaa"
Vasen etuotsalohko aivoistani meni "paskaksi" niin se halvaannutti väliaikaisesti kaikki oikean puolen lihaksien toiminnot. Olin reilut puoli vuotta pyörätuolissa. Jouduin opettelemaan AIVAN kaiken uudelleen. Niin puheesta kuin seisomisesta.

Minulle on asiantuntiat sanonut vaikka mitä en tulisi enään tekemään. Jopa kävelyä ilman tukeakin he epäilivät. Olen siis niin sanottu ihme tapaus näiden potilaiden joukossa. En ole muistanut edes mainita aikaisemmin tässä tekstissäni, sain siis erittäin vakavan aivovamman siitä iskusta.

Olen hyväksynyt alusta pitäen, että ei pidä miettiä asioita mitä JOS.. Se on hyvä juttu sillä näihin vammoihin yleensä kuuluu vaikea masennus. Minulla ei ole ollut sitä missään vaiheessa.

Jotenkin ei nytten ainakaan tähän ensimmäiseen päivitykseen tule enempää asiaa, kun pääni meni ihan tyhjäksi jo tästä. Tämä blogin tekeminenkin on minulle vielä utopiaa, joten kuten mainitsin, nämä minun poustaukset tulevat paranemaan ajan myötä. Tulen lisäämään kuvia kuntoutuksista ja jakamaan muutenkin mitä ikinä tuleekaan mieleeni.

Olen siis niin sanottu TERÄSMIES.

PS. Tähän loppuun vielä vähäsen linkkiejä mitä minusta löytyy tietoa netistä.
http://www.youtube.com/watch?v=oajzHw21ujA
http://oifm.fi/tag/tomi-taskinen/
http://www.pohjois-karjala.org/kunnat/joensuu/uutiset/588-lumilautakilpailu-keskeytyi-kilpailijan-loukkautumiseen-joensuun-torilla-